Raittilalle Vasemmistonuorten perustulokampanjasta

 

Vasemmistonuoret on lanseerannut perustulokampanjan. Perustulokampanjassa on paljon hyvää - siinä ei lähdetä pelkkään teknokraattiseen malliviilaukseen vaan tuodaan esiin ihmisten kokemuksia nykyisestä järjestelmästä ja ajatuksia siitä miten perustulo voisi parantaa ihmisten elämää. Sivulla eritellään myös useita jo olemassa olevia perustulon malleja ja perustulokokeiluja. Simo Raittila ehti jo blogata kampanjasta.

Ei ollut mitenkään yllättävää, että suurimmalle osalle laajassa tietopaketissa silmille hyppää yksi asia - kampanjavideossa ja sivuilla mainittu tuhat euroa esimerkkinä perustulon mahdollisesta suuruudesta. Kuten tarkempi lukeminen osoittaa, kampanjassa ei oteta varsinaisesti kantaa siihen minkä suuruinen perustulon tulisi olla. Yhtenä ideana kampanjassa on siirtää keskustelua pois siitä, että kinastellaan perustulon tarkasta suuruudesta ja kokonaisvaltaisempaan pohdintaan perustulon roolista yhteiskunnasta, ja on sääli että monet kommentaattorit ovat tarrautuneet juuri tähän numeroon, joka perustuu Eurostatin määrittelemään köyhyysrajaan.

Sivustolla esitellään myös mm. Vasemmistoliiton ja Vihreiden perustulomalleja sekä jo nyt toteutettuja perustulokokeiluja. On hyvä että näitä malleja tehdään, koska ne antavat keskustelulle tietyt raamit. Sellaisen olemassaolon ei pidä kuitenkaan olla perustulosta puhumisen edellytys, koska asiaan liittyy niin monta muutakin kysymystä, argumenttia ja yhteiskunnallista vaikutusta - joita kampanjan sivulla kyllä tuodaan esille. Ja varsinainen tasosta kiistelyn aika on mielestäni enemmänkin sitten kun perustulo on keskustelussa ja esim. hallitusohjelmassa hegemonisessa asemassa, ei altavastaajana.

Sivuilla on mainittu että lopullinen perustulon summa tulee olemaan poliittisen kamppailun tulos, ja tottahan tämä on - todennäköisesti tulee olemaan myös niitä joiden mielestä perustulon tulee olla niin pieni kuin mahdollista, eikä tämäkään ole järkevää. Esimerkiksi puoluerekisteristä nyt jo poistuneiden Liberaalien malli on varsin niukka. Yleisimmin perustulokeskustelussa pyöritellään Vihreiden mallia, jossa perustulo olisi uusimman laskelman mukaan tällä hetkellä n. 500€ verotonta tuloa kuukaudessa, mikä on vähemmän kuin ensi vuoden alun tasokorotuksen jälkeen saatava työmarkkinatuki verojen jälkeen.

Riittämättömän ja nykyisiä etuuksia pienentävän perustulon esittäminen voi antaa perustuloa vastustaville demareille aseita käteen sen sanomiseen että perustulo kokonaisuudessaankin on friedmanilainen projekti jolla annetaan valtaa työnantajille ja riistetään leipä köyhän kansan suusta - tätä on juuri vastikään sanonutkin mm. Esa Suominen. Vasemmistolaisen perustulon mallin tulee ainakin olla sellainen että se ei vahingoita vaikeimmassa asemassa olevien asiaa - ja sitä ei ole järkevää rakentaa nykyolosuhteissa kustannusneutraaliksi vaan sellaiseksi, jossa näkyy pyrkimys nykyistä tasaisempaan tulonjakoon ja siihen, että säällisen elämän edellytykset täyttyvät. Kustannusneutraaliuskaan ei ole neutraali valinta. Sinänsä perustulosta tulee kyllä olemaan hyötyä esimerkiksi valtion byrokratian vähentämisessä ja sujuvoittamisesa sekä työn ja sosiaaliturvan yhdistymisessä.

Voi olla että Vihreätkin ovat kovaa vauhtia päivittämässä malliaan ensi vuoden tilanteen mukaiseksi, mutta tämä osoittaa taas yhden ongelman tarkkojen summien antamisessa - inflaation myötä yhtenä vuonna annettu säälliseen elämään riittävä luku voi olla seuraavana vuonna jo aivan riittämätön ja aikansa elänyt arvio. Toki malleihin vaikuttavat myös mm. sellaiset kysymykset mitä etuuksia perustulo korvaa - sisältyykö siihen asumistuki vai ei, onko se verotettavaa tuloa samalla tavalla kuin sosiaalietuudet nyt? Sitten kun perustulo toteutuu, sen muoto tulee todennäköisesti olemaan erilainen kuin mitä yhdessäkään nyt rakennettavassa mallissa - koska yhteiskuntakin, tälläkin hetkellä talouskriisin myötä täysin käymistilassa, tulee olemaan erilainen.