*

steffers

Elän jo tulevaisuudessa!

Mietinpä Pontus Purokurun Slush-viha-kirjoituksen innoittamana, että minä olen elänyt uudessa uljassa "jakamistaloudessa" jo vuosia - siis siinä työntekijän, tai millä innovatiivisen disruptiivisella kiertoilmauksesi työntekijälle sitä nyt haluaisikaan kutsua, puolella. Etenkin kielenkääntäjän uran alussa huomattava määrä toimeksiantoja on tullut proz.com-sivustolta, joka toimii vähän samalla tavalla kuin ns. jakamistalous - netissä olevana alustana, jonka kautta freelance-kääntäjät ja toimeksiantajat (yleensä käännösyhtiöt, joskus yksittäiset ihmiset jne.) ottavat toisiinsa yhteyttä ja voivat sopia käännöstöiden hinnoista.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa polkuhintoja, epävarmaa elämää, jatkuvaa stressiä joko siitä että töitä on liian vähän tai liikaa. Lisäksi se tarkoittaa jatkuvaa pohdiskelua mahdollisesta uranvaihdosta (tällä hetkellä yliopistolle palaamisen kautta), tosin tälle sitten ei töiltä tai stressinlievitykseltä jää aikaa. Ja toki myös sitä, että kun uusia toimeksiantajia on jatkuvasti niin ei tiedä koskaan milloin vastaan tulee kusettaja (näitä on onneksi ollut vasta yksi), firma jolta pitää kaivella maksua toimeksiannosta puoli vuotta ennen kuin se saa, toimeksianto joka osoittautuu täysin suden käännöksen kielenhuoltamiseksi aivan ylikireällä aikataululla jne.

Olenko yksin mielipiteineni ja stresseineni? En ole, varmaan monikin on törmännyt siihen että kielenkääntäjillä ei ole helppoa. Aiheesta sentään on av-kääntäjien osalta uutisoitu kohtuullisen hyvin ja televisioonkin on välillä päässyt av-kääntäjiä kertomaan tästä kaikesta, toki sitten lietsoen internetin teollisuuskapteeneja vittuilemaan siitä että näiden pitäisi vaan vaihtaa alaa eikä saa käyttää ankeuttavia termejä kuten "pakkoyrittäjä", ja niin edelleen. Proz taas saa netissä paljonkin helposti löydettävää kritiikkiä juurikin vaikutuksistaan palkkioihin ja muustakin ongelmaisuudestaan; tässä varsin hyvin tunnettu teksti aiheesta. 

Tilannetta sentään lievittää jonkun verran esim. se, että kun on muutaman vuoden tätä jaksanut niin on saanut vakituisempia toimeksiantajia eikä tarvitse turvautua proziin kovinkaan paljoa. Lisäksi tietysti se, että kukaan ei kehtaa kutsua tätä jakamistaloudeksi ja se, että proz ei sentään vedä joka toimeksiannosta välistä vaan perii vuosimaksua. 

Pointtina ei ole tässä haukku esim. Uber-applikaatiota tai käännöstietokantoja toimintamuotona sinänsä vaan se, että ihmiset tiedostaisivat, että tämä on työtä ja työstä pitää maksaa oikeaa palkkaa. Jos käännösalalla on joku elementti joka ainakin Suomessa edes jotenkin pitää palkkioita vähemmän polkuhintaisina kuin vaikka Etelä-Euroopassa, se on se, että on tarpeeksi kääntäjiä jotka tunnustavat oman arvonsa ja kieltäytyvät liian halvoista hinnoista. Vaikka tämä ei olekaan yhtä hyvä kollektiivisen neuvottelun muoto kuin mitä liitot ovat vakityöläisille saaneet, on se edes jotain. Solidaarisuuden merkitys korostuu silloin kun takana ei ole virallista rakennetta, käännösalan virallisen liiton KAJ:n kyky vaikuttaa suurimman osan freelancereista arkeen kun on varsin pieni.

Tietysti lopussa pelkkä solidaarisuus ei riitä, tai yksittäiset hyväntahtoiset työnantajat - kuten jakamistalouden yleiset palkkaongelmatjo huomannut eräs toimitusjohtaja, joka vetoaa työntekijöiden työntekijöiksi tunnustamisen ja säällisten palkkojen puolesta kirjoituksessaan, vaan tarvitaan joukkovoimaa - mitä esim. AV-kääntäjien työtaistelu on osoittanut - sekä lakimuutoksia, kuten aina ennenkin.  Ei kieltämiseen, vaan turvaamiseen (perustulo olisi hyvä ensiaskel, mutta ei yksin riitä); uuden luomiseen niin, että kaikki hyötyvät. Muuten kohta koko työelämä on yhtä av-kääntämistä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat