steffers

Kokoomusnuorten tavoiteohjelman sietämätön keveys

 

Kokoomusnuorten tavoiteohjelma on herättänyt reipasta kalabaliikkia. Keskustelu on suurimmaksi osaksi keskittynyt yksittäisiin kysymyksiin kuten maahanmuuttopolitiikkaan, mikä onkin aikuis-Kokoomukselle ollut kätevää - se voi kerätä irtopisteitä piiskaamalla nuorisojärjestöään ilman että sen tarvitsee vastata kiperimpiin kysymyksiin kuten siihen miten paljon nuorisojärjestön talouspoliittiset linjaukset vastaavat emopuolueen linjauksia tai siihen, mitä Kokoomuksen vaihtoehdottomuusretoriikalle eurotukiasioissa tarkoittaa se, että puolueen sisältäkin kyseinen vaihtoehdottomuus kyseenalaistetaan. Keskusteluun on kaivattu kokonaisvaltaisempia pohdintoja siitä, mitä nuorisojärjestön ohjelma tarkoittaisi. Hyvä on, pohditaan sitten.

 

Ensinnäkin on syytä huomata, että kyseessä ei ole mikään pitkän tähtäimen visio vaan nimenomaisesti tavoiteohjelma vuodelle 2014, asioista joita Kokoomusnuoret haluavat edistää kyseisen vuoden aikana - toisin sanoen, listaus asioista joita ilmeisesti Kokoomusnuorten mielestä tulisi tehdä *vuodessa*. Tämä tarkoittaa että kun vaaditaan valtion velkaantumiskehittymisen pysäyttämistä, otetaan jo lähtökohtaisesti aika helvetin kunnianhimoinen tavoite, vuodessa kun tätä ei saada aikaan millään vapaiden markkinoiden dynaamisilla vaikutuksilla. (Oletukset siitä, että säästöjä aiheuttavia dynaamisia vaikutuksia olisi erityisen paljon saatavilla esimerkiksi ohjelmassa esitetyillä kunnallisen palvelutuotannon ulkoistamisilla tai rikkaimmille ja suuryrityksille suunnatuilla veroleikkauksilla, ovat joka tapauksessa varsin huteralla pohjalla.)

 

Budjetin alijäämäisyydestä luopuminen vaatisi siis vuodessa tehtävää 6,6 miljardin sopeutusta. Miten tämä tehtäisiin? Ei yleistä veroastetta nostamalla - vaikka yhdessä kohdassa sanotaankin että “julkisen talouden alijäämää paikataan pääasiassa menoleikkauksin” niin toisessa vaaditaan että “yleinen veroaste laskee”, mikä käytännössä tarkoittaa että alijäämää  ei paikata vain pääasiassa vaan kokonaan menoleikkauksin, jollei KNL:llä sitten ole takataskussa jokin taikakeino jolla valtion saamat veikkaus- ja lottorahat moninkertaistetaan tai aikomus ryövätä eläkerahastot tyhjäksi. Yksi mahdollisuus olisi toki, että alijäämäisyys halutaan poistaa vain tälle nimenomaiselle vuodelle rahoilla, jotka saadaan valtionyritysten myynnistä, mutta tästä sitten herää kysymys tulevien vuosien rahoituksesta.

 

Kannattaa huomata, että se että yleinen veroaste laskee ei tarkoita että kaikkien veroaste laskisi. Päinvastoin - ohjelmassa halutaan arvonlisäverokantojen yhtenäistämistä, joka tarkoittaa huimaa välitöntä ponnahdusta ruoan, lääkkeiden ja joukkoliikenteen hinnassa, sekä tasaveroa, joka kustannusneutraalisti toteutettuna käytännössä nostaisi suurimman osan suomalaisista tuloveroastetta. Toki on mahdollista että näiden osalta on haluttu myös reipasta verojen laskua, mutta tämä tekisi alijäämäisyystavoitteseen vastaamisesta entistä vaikeampaa, olisi ainakin arvonlisäveron osalta ristiriidassa Kokoomuksen yleisten ALV-hurmahenkisten linjausten kanssa ja joka tapauksessa ohjelmassa ei mainittu että juuri näitä veroja laskettaisiin.

 

Vaikeusastetta nostaa kuitenkin että ohjelmassa esitellään myös monta keinoa joissa valtion menoja kasvatetaan tai tuloja vähennetään. Esimerkkinä näistä ovat perintöveron poistaminen, windfall-veron poistaminen, siirtyminen Viron malliin yhteisöverotuksessa, opintotuen tulorajojen poistaminen, vanhemmuuden kustannuksiin tarkoitettu rahasto ja erinäiset vankien määrää ja siten vankeinhoidon kustannuksia lisäävät toimenpiteet. Myös NATO-jäsenyyden vaatimat puolustusvoimien uudistukset lisäisivät mitä todennäköisimmin kuluja, semminkin kun asevelvollisuus aiotaan joka tapauksessa säilyttää. Taaskin, kun otetaan huomioon että kyseessä on tavoiteohjelma yhdelle vuodelle, on vaikea kuvitella minkä sortin dynaamiset vaikutukset korvaisivat näiden toimien budjettivaikutukset. (Erinäisten budjetin tulo- ja menoerien suuruuksia voi muuten arvioida vaikka tästä v. 2012 budjetin visualisoinnista.)

 

Mistä menoleikkaukset sitten tulisivat? Tämä onkin vähän vaikeampi kysymys, koska ohjelman mukaisesti valtion budjetissa ei kuitenkaan lopulta olisi ihan hirveän monta kohtaa joista se voitaisiin kovin helposti ottaa. Monet valtion menot ovat joka tapauksessa jo nyt sellaisia että niitä ei voi kovin helposti karsia, esimerkiksi tällä hetkellä otettujen lainojen hoitokulut, eläkkeet, EU:n jäsenmaksut (EU:sta kun ei kriittisyydestä huolimatta ollut tarkoitus erotakaan) ja niin edelleen. Kuntien valtionosuuksista? Tämä riippuu siitä, miten kovasti lakisääteisiä palveluja aiotaan karsia - vesurin pitää nimittäin huhkia aika tavalla ja mennä männistöläisten huvivenenormien ja alkoholirajoitusten ulkopuolelle koulutuksen ja terveydenhuollon vaatimuksiin että tämä voitaisiin tehdä ilman että tavoitteesta “kuntasektorin velkaantumisen taittaminen on aloitettava välittömästi”, jollei tätä sitten ole tarkoitus tehdä mittavilla kunnallisveron korotuksilla. Puolustusmenoista? Niistä ohjelmassa ei haluta enää leikata. Yliopistotkin halutaan säilyttää maksuttomina ja valtiollisina.

 

Joitakin leikkauksia toki ohjelmassa eritellään - (nykymuotoinen) kehitysapu, päihdehuolto, ansiosidonnaisen päivärahan lyhentäminen, passiiviset sosiaalimenot, kansalliset maataloustuet osuivat ainakin. Suurin osa ehdotetuista leikkauksista on sellaisia joissa pienen sopeutuksen eteen uhrataan isot hyödyt. Yleensä ottaen kuitenkin ohjelmaa leimaa suomalaista keskustelua yleensäkin vaivaava asia, jossa vaaditaan hurmahenkisesti mittavia valtiollisia sopeutustoimia mutta ei eritellä mitä ne ovat, koska tämä voisi olla poliittisesti ongelmallista - lähinnä tällaisia sopeutustoimia esitettäessä sanotaan lähinnä, mistä ei saa leikata ja mitä veroja ei saa korottaa. Tämä ei ole minkään sortin vastuupolitiikkaa vaan silkkaa populismia, jossa oletuksena tuntuu olevan että valtion budjettiin on ihan muuten vaan läpällä ja kännissä leivottu miljardeittain turhaa sälää joka voidaan poistaa ongelmitta sopeutustarpeen tullessa.


Kokonaisuutena siis ohjelman esittämän politiikan paras osa taitaakin olla se, että sitä ei käytännössä voida toteuttaa. Ne osat, jotka ovat toteutettavissa, tarkoittaisivat kuitenkin tulonjaon massiivista muuttamista epätasa-arvoisemmaksi, verorasitteen lisääntymistä suurimmalle osalle suomalaisia ja mitä todennäköisimmin myös palvelujen juustohöyläämistä. Kokonaisuutena ohjelma vaikuttaakin lähinnä suunnitellulta aiheuttamaan lakkojen, mielenosoitusten ja yleisen yhteiskunnallisen epävakauden aalto, joten sitä voisi sanoa jopa vallankumoukselliseksi. Ei tarvitsekaan ihmetellä miksi leikkauslistojen keskellä ollaankin kannettu huolta puolustusvoimien määrärahoista ja kovista rangaistuksista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Lauri Niemi

Pohjaat kirjoituksesi pitkälti siihen, että tämä pitää paikkansa:

Ne poliittiset tavoitteet joita KNL pyrkii edistämään vuoden aikana == "listaus asioista joita ilmeisesti Kokoomusnuorten mielestä tulisi tehdä *vuodessa*."

Tämä ei selkeästi pidä paikkaansa. Se, että asetan suuren päämäärän ja haluan tehdä työtä sen saavuttamisen eteen ei tarkoita että tavoite pitää saavuttaa tänä vuonna.

Veroasteen lasku kasvattaa taloudellista toimintaa ja monasti tuo enemmän veroeuroja valtion kassaan kuin korkeampi veroprosentti. Tämä on etenkin totta jos veroasteen lasku yhdistetään yksinkertaisempaan byrokratiaan.

Ei ole järkevää yrittää päätellä klassiseen liberalismiin kallellaan päin olevan järjestön kantoja siitä mitä Kataisen kasa siniseen maalipurkkiin kastettuja demareita ajaa.

Vaikeusastetta nostaa -kappale tekee taas saman perusoletuksen: Veroprosentin lasku vähentää verotuloja, vaikkei tämä välttämättä alkuunkaan toteudu. En myöskään näe mikä opintotuen kannustinloukun purkamisessa on haitallista - jos jotain, se kannustaa tekemään lisää työtä yksityisellä puolella, mikä lisää talouden hyvinvointia ja verotuloja.

Joka tapauksessa, sorrut vuoden aikarajoitteeseen joka vesittää loppuargumentin.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Ohjelma on nimetty vuoden 2014 tavoiteohjelmaksi. Jos vaikka yritys esittää tavoitteita kolmivuotiskaudelle, oletuksena on että kyseessä nimenomaan ovat tavoittet jotka yritys aikoo saavuttaa kyseisten kolmen vuoden ajalle.

Jos kohta siniseen maalipurkkiin kastetuista demareista viittaa ALV-kohtaan, kannattaa muistaa että demarit ja vasemmistoliitto nimenomaan ovat vastustaneet ALV:n korotuksia. ALV on johdonmukaisesti ollut yksi suomalaisen oikeiston lempiveroista.

Opintotuen tulorajojen kohdalla olen itse sitä mieltä, että koko opintotukijärjestelmä tulisi sisällyttää perustuloon, joka korvaa muutkin perustulojärjestelyt. Joka tapauksessa tulorajojen poistaminen ei ole itsessään mikään kustannusneutraali uudistus vaan maksaisi sellaisenaan 300 miljoonaa euroa (http://www.syl.fi/2011/11/04/opintotuen-tulorajat-...). Jos haluaa argumentoida että dynaamiset vaikutukset kattaisivat tämän, tai muiden esitettyjen toimenpiteiden hintalapun, olisi hyvä esitellä parempaa laskelmaa siitä että näin tosiaankin tapahtuisi kuin sen sanominen, että tämä "välttämättä" ei tapahdu tai että veroeuroja on "monasti" tulossa.

Joka tapauksessa, vaikka luottaisi siihen että dynaamiset vaikutukset kattaisivat toimenpiteiden kustannuslovet (mikä ei ole ainakaan yhteisöveron kohdalla vielä näkyvissä), toimenpiteet edustavat silti tulonjaon reipasta siirtoa epätasa-arvoisempaan suuntaan ja tavoiteohjelmassa ei edelleenkään ole yksilöity erityisemmin leikkaustoimenpiteitä joilla tasapainotus suoritettaisiin.

Lauri Niemi

"Kokoomusnuorten tavoiteohjelma vuodelle 2014 esittelee ne käytännön poliittiset tavoitteet, joiden toteutumista Kokoomuksen Nuorten Liitto pyrkii edistämään vuoden aikana."

Ihka ensimmäinen lause itse tavoiteohjelmasta. Eiköhän tuo ole ihan tarpeeksi selkeä määritelmä siitä mikä ko. paperinivaskan tarkoitus on?

Maalipurkkikommentti oli ihan yleispäteväksi tarkoitettu.

Tulonjaon tasa-arvo ei ole klassisen liberalismin keskeisiä päämääriä - ihmisten elintason nostaminen ylipäänsä, ja etenkin heidän mahdollisuuksiaan parantaa omaa asemaansa pidetään tärkeämpinä.
Yksi tärkeitä mahdollistamisen kulmakiviä on byrokratian raju karsiminen ja yksinkertaistaminen, raskas monimutkainen byrokratia kun rasittaa pienyrityksiä ja yksityisiä suhteellisesti enemmän kuin suuria.

Monopolien ja muiden massiivisten valtakeskittymien on hankalaa pysyä pystyssä vapailla markkinoilla (=ilman valtion väliintuloa), mikä luonnostaan johtaa tulonjakautumisen tasaistumiseen ajan kanssa.

Aatteelliselta kannalta kantavana voimana on väkivallan ja sen uhan minimointi.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Minua huvittaa se, että ohjelmassa oli vaadittu turkisalan "turvaamista", mutta samalla lähdettiin siitä että varsinkin perustuotantoon annetut elinkeinotuet ovat pahasta eivätkä ollenkaan markkinaehtoisia.

Kova hinku on kokoomusnuorilla ollut provoilla sekä punavihreille että kepulaisille. Mutta kun ei se vain oikein onnistu samanaikaisesti, jos haluaa että omassa ohjelmassa olisi jotain järkeä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ehkä se turvaaminen tarkoitti sitä, ettei kyseistä alaa kiellettäisi lailla.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Sittenhän kokoomusnuorilla menee todella hyvin, koska tuo merkittävä tavoite on jo muutenkin saavutettu murskaavin äänestyslukemin.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #7

Eli koko puhe turkistarhauksesta oli pelkkää populistista retoriikkaa ja sitä vielä suuremmalla syyllä kun alan asiantuntija oli mukana. Hän lainasi turkistuottajia sekaannuksen aikaansaamiseksi omassa ja viereisissä puoluekentissä.

Toimituksen poiminnat