Kreikkalainen vaalihässäkkä

Kreikassa järjestetään vaalit alle kuukauden päästä. Vaaleista ei ole puhuttu Suomen mediassa läheskään yhtä paljon kuin Ranskan vaaleista, mikä on hämmentävää, ottaen huomioon että ne voivat olla Kreikan kannalta merkittävä suunnannäyttäjä.


Muutama perushuomio Kreikan vaalijärjestelmästä. Kreikassa on käytössä jokseenkin samanlainen enemmistö-listavaali kuin Suomessa. Maassa on kuitenkin muutama poliittinen käytäntö joiden tarkoitus on periaatteessa vakauttaa maan poliittista järjestelmää - 3% äänikynnys sekä sääntö, jonka mukaan vaaleissa eniten ääniä saanut puolue saa 50 automaattista lisäpaikkaa. 

Käytännössä kuitenkin tilanne on mennyt sellaiseksi että vakauttavat käytännöt voivat pikemminkin johtaa tilanteen pirstaloitumiseen. Otetaan vaikka vaalikynnys on sama mitä ehdotettiin aikaisemmin Suomeen. Vaalikynnysten kohdalla usein huomautetaan että ne sortavat pieniä puolueita, joiden pitää tehdä paljon työtä päästäkseen parlamenttiin, mutta tietyn rajan jälkeen ne alkavatkin auttaa pieniä puolueita. 

Tämä johtuu siitä, että jos puolue alkaa näyttää siltä että se voisi päästä parlamenttiin, toisin sanoen lähenee äänikynnystä, se alkaa saada kannatusta ihmisiltä jotka muuten olisivat äänestäneet jotain toista puoluetta mutta laskevat että heidän äänensä auttaisi enemmän kynnyksen ylittämistä lähellä olevaa; ääni pienelle puolueelle voi tällaisessa tapauksessa ratkaista vaikka saako puolue nolla vai kuusi paikkaa, ääni isolle saako se 20 vai 21.

Uusimman mielipidekyselyn mukaan tällä hetkellä maata johtavalla oikeiston ja demarien koalitiolla olisi uudessa parlamentissa 151 paikkaa kolmestasadasta - erittäin epävarma enemmistö. Lisäksi parlamenttiin olisi nousemassa edustajia kaikkiaan kahdeksasta muusta puolueesta, joista seitsemän on kriittisiä nykyistä tuki- ja vyönkiristysregiimiä kohtaan. Käydään nämä puolueet lyhyesti läpi.

Hallituksessa tällä hetkellä ovat demaripuolue PASOK ja oikeistopuolue Uusi Demokratia (Nea Dimokratia) eli ND. Yhdessä nämä kaksi puoluetta ovat vuoron perään hallinneet Kreikkaa koko diktatuurin jälkeisen ajan. Yhdessä ne myös ovat vieneet Kreikan nykyiseen kriisiin politiikalla, jossa veroja ei pystytty keräämään tarpeeksi sosiaalimenojen ja ylisuuren puolutusbudjetin ylläpitoon ja yhteisvaluuttaan mentiin kuin soitellen sotaan, niinkuin tosin menivät kaikki muutkin.

Ennen Papandreoun hallituksen kaatumista oppositiossa ollut ND vastusti talouskurilinjaa jota se nyt on ollut tukemassa. Ennen 80% yhteiskannatusta nauttineet valtapuolueet heiluvat yhteiskannatuksessaan siinä 35%-40% tienoilla, ja tällä hetkellä suurin osa Euroopan valtaapitävistä lähinnä toivoo että puolueet onnistuvat punnertamaan itsensä 50 paikan bonuksen turvin jonkinlaiseen enemmistöön.

Apua voi antaa liberaali Demokraattinen Liitto eli Dimokratiki Symmachia (Disy), joka erosi ND:stä kyseisen puolueen vielä vastustaessa talouskuria ja joka on kaikista parlamenttiin mahdollisesti pääsemässä olevista puolueista kaikkein euromyönteisin. Parlamenttiin voivat päästä myös paikalliset vihreät, joiden linjaukset asiaan ovat ainakin minulle jääneet epäselviksi. Voisivatko myös vihreät tulla hallituspuolueiden apuun?

Hallituksesta vasemmalla on kolme puoluetta joilla on mahdollisuudet päästä parlamenttin. Kreikan kommunistinen puolue KKE on ehkä Chrysi Avgia lukuun ottamatta eurovastaisin puolue Kreikassa. Ei ihmekään, koska KKE on linjoiltaan tiukan ja ortodoksisen stalinistinen. Taipumaton puolue on ilmeisen kyvytön yhteistyöhön muiden vasemmistopuolueiden kanssa.Maltillisin vasemmistopuolueista taas on Demokraattinen Vasemmisto (Dimokratiki Aristera) eli DIMAR, joka suhtautuu Euroopan unioniin myönteisesti mutta leikkauspolitiikkaan kielteisesti. Näiden välissä on Vasemmistoliiton sisarpuolue Radikaalin Vasemmiston Liitto (Synaspismós Rizospastikís Aristerás) eli SYRIZA, josta DIMAR alunperin erosi. DIMARin ja Syrizan ongelman katsotaan olevan kyvyttömyys selittää miten ne yhtä aikaa säilyttäisivät Kreikan eurojäsenyyden mutta hylkäisivät leikkauspolitiikan. 

Myös hallituksesta oikealle on kolme puoluetta. Kultainen Auringonnousu eli Chrysi Avgi on varsin peittelemättömän natsistinen puolue, joka tosin omien sanojensa mukaan ammentaa oppinsa suoraan Spartan kaupunkivaltiosta. Chrysi Avgi on ehkä noussut mielipidemittauksissa siksi, että perinteisempi kansallismielinen puolue LAOS päätti mennä vähäksi aikaa hallitukseen PASOK:in ja ND:n seuraksi. Vaikka LAOS lähtikin ensimmäisten päätöksien tullessa ovet paukkuen, uskottavuus oli mennyt.
Uusi tekijä kansallismielisessä kentässä on Itsenäiset Kreikkalaiset (Aneksarthti Ellhnes), ND:stä eronneiden talouskurin vastustajien yhteenliittymä. Itsenäisiin Kreikkalaisiin pätee sama kyvyttömyys selittää yhtäaikainen leikkauspolitiikan hylkääminen ja euron säilyttäminen kuin vasemmistopuolueisiinkin.

Kaiken kaikkiaan siis vaihtoehdot nykypolitiikalle ovat radikaali vasemmisto ja kansallismieliset puolueet. Kumpikin näistä vaihtoehtoisista leireistä on kuitenkin sekaisin ja niiden osapuolueet ovat kykenemättömiä toimimaan toistensa kanssa - ja radikaalivasemmiston puolueiden yhteispeli ei tietenkään myöskään suju kansallismielisten kanssakaan. On siis hyvinkin mahdollista että kreikkalaiset päätyvät valitsemaan täysin toimintakyvyttömän parlamentin ja maassa koittaa belgialaisten hallitusneuvotteluiden veroiset väännöt - jos se siis pystyy selviämään pystyssä ilman hallitusta yhtä kauan kuin Belgia.

Vaikka nykyiset valtapuolueet onnistuisivatkin saamaan enemmistön, ei se ole mitenkään varma - viimekin kaudella puolueista lohkeili jatkuvasti tarpeekseen saaneita kansanedustajia ja sama meno jatkunee ensikin kaudella, kreikkalaiseen kansanedustamiseen kun sisältyy vihaisten kansalaisten takia aivan eri lailla vaarantunnetta kuin suomalaiseen.

Erään kreikkalaisen selvennys maan puolueista löytyy täältä: http://forums.somethingawful.com/showthread.php?threadid=3481460 ja mielipidemittauksia voi seurata vaikka Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/Greek_legislative_election,_2012